This week’s photo thursday challenge starts with the first verse of a very traditional summer hymn (and also the song that pretty much defines the School’s Out moment). I’ve never run into a formal translation of the song, and won’t attempt it here either. Let’s just say that it celebrates the beginning of the summer in a very lurical fashion.
My take on the subject is the attached image, a lush lawn intersected by a looming shadow. Helsinki is right now enjoying my favorite season – the turning point from spring to summer. Everything is still green, the days are not reliably warm yet, and most important of all: we’re not yet jaded of the summer. In a couple of weeks the season is taken for granted, now there’s still some of the wonder left.
Heiluvaa kesäheinää, tolpan varjon puolittamana. Pienillä elementeillä on aikaan saatu mielenkiintoinen kesäkuvaus.
Heinikko kuin aaltoileva meri, josta myrskypilven tumma varjo heijastuu, kohta sataa tai sitten ei;-)
Hieno sakki neiti Kesäheiniä, niille laulan.
ILMOITUS!
Koska tässä lähiaikoina siirryn taas tunturiin ja
GPRS-yhteyden varaan, niin ilmoittelenpa, että
käyn kyllä Runo- ja Kuvatorstain tuotokset aina
katsomassa, mutta jätän kommentoimatta koska
yhteys on niin toivottoman hidas. Tämä on tätä.
Yritän vastata pari-kolme kertaa päivässä niihen
kommentteihin joita joku saattaa mulle jättää.
Syksyllä kun palaan tasaiselle, homma jatkuu
sitten entisellään.
Hukkalasta, susi